It would be so nice if something would make sense for a change.

Tammikuun viimeinen maanantai. Ajalla on tapana kulua eteenpäin vaikka itse pysyisikin paikallaan. Viime viikolla en ollut montaa päivää koulussa.
Torstaina kuulin järkyttävän uutisen, sairaalasta tuttu hyvä ystäväni oli menehtynyt edellisenä iltana. Lepää rauhassa Laura.
Perjantai meni surun merkeissä, lauantai kirpputoreja kierrellen ja sunnuntai iskän kummipoikaa vahtiessa ja Niilon leluja läpi käydessä.
Tällä viikolla luultavasti muutan suurempaan huoneeseen,johon saan television ja sohvan.
Nyt jatkan opiskelua, do widzenia!

I'll be fine I swear, I've just gone beyond repair.

Tässä sitä taas ollaan. Maanantai. Uusi kouluviikko. En jaksa selitellä. Ugh. Olen puhunut.

I'm not like them, but I can pretend.

Maanantai, vihaan sinua. Viikko tuli ja meni. Koulu alkoi ja valitettavasti jatkuu. Viikonloppu meni Sarapisto kavereiden kanssa erinäisissä paikoissa Saloa. Kiitos ja kuittaus, näkyillään viikon päästä.

Show me how to be whole again.

Huomenna on loman viimeinen päivä... Eiiii! Ei se saa loppua jo nyt. Mutta enhän minä sille mitään voi, joten kerronpas siis viime päivistäni.
 Vuodenvaihde sujui mukavasti Petran ja Markuksen kanssa.
Sen jälkeen lähdin Riihimäelle serkkuja kaitsemaan. Tällä viikolla on siis katsottu Pientä merenneitoa, leikitty barbeilla, laskettu mäkeä, juotu terveys litkuja, luettu Pekka Töpöhäntää, ajettu leikkuupuimurilla vihreässä muovailuvahassa ja syöty "vihleetä jätskiä".
Ostin minä tänään myös jo pitkään kuolaamani kengät.
Maanantaina koulunpenkki kutsuu yhtä uhkaavasti ja luotaansatyöntävästi kuin sähkötuoli kuolemaantuomittua. Kiitos ja hei.