Hengitän sisään, ja hengitän ulos, sama lopputulos, mut oon henkisesti tukos.

Simple Plan - Welcome to my life

Eleventyseven - Here With Me

OOOOH SE POSTAS !!! :o Joo päätin ilahduttaa teitä tänään postauksella, tuskin ilahdutte kun tulee tylsä taas, sori oon surkee bloggaaja :/ Juu eli sunnuntaina nolife ja maanantaina nolife koska taksvärkki. Eilen oli Paimiossa mopokurssin ekat teoriatunnit, kamalaa istuu siellä :/ Ja huomenna uudestaa puuuuh.... -.- Tänään olin koulussa ja sitte kylillä kun toi meijä Petra sai kortin, onnea viel (; Ajeltii sitte Pertsan kanssa hiiirveesti ympäriinsä tota Sauvo cityy, mul o perse iha kipee xd Messis oli myös Markus ja Laura ja Merkka (:

Do you ever feel like breaking down?
Do you ever feel out of place?
Like somehow you just don't belong
And no one understands you
Do you ever wanna runaway?
Do you lock yourself in your room?
With the radio on turned up so loud
That no one hears you screaming


No you don't know what it's like
When nothing feels all right
You don't know what it's like
To be like me


To be hurt
To feel lost
To be left out in the dark
To be kicked when you're down
To feel like you've been pushed around
To be on the edge of breaking down
And no one's there to save you
No you don't know what it's like
Welcome to my life


Do you wanna be somebody else?
Are you sick of feeling so left out?
Are you desperate to find something more?
Before your life is over
Are you stuck inside a world you hate?
Are you sick of everyone around?
With their big fake smiles and stupid lies
While deep inside you're bleeding


No one ever lied straight to your face
No one ever stabbed you in the back
You might think I'm happy but I'm not gonna be okay
Everybody always gave you what you wanted
Never had to work it was always there
You don't know what it's like, to be me


No you don't know what it's like
Welcome to my life






Kuka meistä kestää oikeesti loppuun asti,
loppuun palaa varmasti, sen salaa kavalasti.
salakavalasti haen pullosta taas lohtuu
mut mitä vittuu voi tehä ku rutiineihin tottuu?
olo helpottuu hetkeks, mut sit taas viha palaa.
vihaa pahaa maailmaa, tai sit mikä pahinta,
vihaa itseään, on itsensä vihollinen.
samas kehos pieni enkeli ja piru ivallinen.
tarkotus ei ollut koskaa loukata mut
niin aina ymmärretää, vaik en sitä tarkottanut.
siivet löyty poikki, lintunen tippuu
surenu niin paljon, et tottunut itkuun
sydän vuotaa verta ja liekki sammuu
menettäny kaiken, haaveet kaatuu
kyynel valuu poskel ja sydämeen koskee,
pitäis olla rohkee, mut en osaa kun sotkee
omat asiani, ja muiden viel sen lisäks.
halusin kaikkee, mut sainko mä mitään?